SKITSOFRENIA JA SKITSOFRENIAN LÄÄKEHOITO

Skitsofrenia eli jakomielitauti. Tämä vakava psykiatrinen sairaus alkaa yleensä nuorella aikuisiällä. Se on yleisin psykooseiksi luokitelluista sairaustiloista. Ominaista skitsofrenialle ovat erilaiset havaitsemisen tai ajattelun vääristymät, eli harhaluulot. Aistiharhat sekä usein myös tunneilmaisujen latistuminen tai poikkeavuus. Ihmisistä noin yksi prosentti sairastuu elinaikanaan skitsofreniaan. Skitsofreniaan miehet sairastuvat yleensä noin 20-28 vuoden iässä, kun taas naiset keskimäärin muutamaa vuotta vanhempina. Skitsofrenia voi kuitenkin alkaa jo lapsena tai murrosiässä, kun taas joskus harvemmin myös keski-iässä. (Huttunen 2016.)

                                                    

Skitsofrenian määritelmä

Diagnostiset määritelmät ovat vuosikymmenien kuluessa jonkin verran vaihdelleet ja jopa muuttuneet. Kuitenkin nykyisen määritelmän mukaan skitsofrenian diagnoosi edellyttää, sitä että ihmisellä on ilmennyt vähintään kuukauden ajan ainakin kaksi, sairaudelle ominaista oiretyyppiä viidestä. Skitsofrenialle on siis viisi oiretyyppiä: harhaluulot, aistiharhat, hajanainen puhe, pahasti hajanainen tai jopa outo käytös tai tietyntyyppinen selvämotorinen jäykkyys ja kiihtyneisyys, viimeinen viidestä oiretyypistä on niin sanotut puutosoireet joka tarkoittaa tunneilmaisujen selvää latistumista sekä puheen köyhtymistä tai tahdottomuutta. Näiden oireiden lisäksi skitsofrenian diagnoosi edellyttää, että sairastuneen sosiaalinen toimintakyky on merkittävästi heikentynyt sekä tämä toimintakyvyn heikentyminen on kestänyt yhtäjaksoisesti muutaman kuukauden. (Huttunen 2016.)

Skitsofrenian lääkehoito

Päämääränä psykoosilääkkeiden käytölle on lyhentää skitsofrenian akuuttien psykoosien kestoa sekä vähentää akuuttien psykoosien uusiutumista. Skitsofreniaa monet sairastavat kärsivät myös akuuttien sairausvaiheiden välillä erilaisista lievemmistä oireista, joita lääkkeen käyttö voi lievittää. Akuutti psykoosi ilmenee yleensä kiihtyneisyytenä tai outona käytöksenä. Näihin liittyvät erilaiset aistiharhat, harhaluulot ja ajatus- ja puhehäiriöt. Myös unettomuus, kiihtyneisyys, aggressiivisuus ja masennus voivat liittyä edellä mainittuihin psykoottisiin oireisiin. Toisilla psykoosin oireita hallitsevat positiiviset oireet, esimerkiksi harhaluulot, aistiharhat ja kiihtyneisyys. Kun taas toisilla oireita hallitsee negatiiviset oireet, esimerkkinä eristäytymien, passiivisuus, apaattisuus ja tunneköyhyys. Tavoitteena akuutin psykoosin lääkehoidossa on lievittää erityisesti positiivisia oireita. Yleensä lääkehoitoa jatketaan akuutin psykoosin jälkeen useita kuukausia tai jopa vuosia, tästä syystä hyvän lääkehoidon tulisi lievittää myös niitä negatiivisia oireita, sekä kognitiivisia ja masennusoireita. Lääkehoidon tarkoituksena on myös aiheuttaa mahdollisimman vähän haittavaikutuksia. Useimmilla potilailla psykoosilääkkeiden käyttö kuitenkin lyhentää olennaisesti akuutin psykoosivaiheen kestoaikaa. (Huttunen 2015.)

Mikä lääke?

Toisen sukupolven psykoosilääkkeet ovat suurimmaksi osaksi korvanneet perinteiset neuroleptit akuutin psykoosin hoidossa. Tämä perustuu niiden parempaan siedettävyyteen sekä vähäisempään alttiuteen aiheuttaa pitkäkestoisia pakkoliikeoireyhtymiä. Kuitenkin teholtaan perinteiset psykoosilääkkeet ovat yhtä hyviä kuin toisen sukupolven lääkkeet. Aikaisemmin käytetyistä lääkkeistä kokemukset ja niiden annokset ovat ensisijaisen tärkeitä lääkkeen valinnassa. Esimerkiksi jos potilaalla on ollut aiemmin hoitovaste jostakin psykoosilääkkeestä, kannattaa hoito yleensä aloittaa tällä lääkkeellä. On hyvä huomioida myös se, että kielteiset kokemukset lääkkeestä vähentävät potilaan halua käyttää lääkettä ja lisäävät haittavaikutusten todennäköisyyttä. Yleisiä lääkkeitä joita käytetään ovat Ketiapiini, Olantsapiini ja Sertindoli. (Huttunen 2015.

LÄHTEET

Huttunen, Matti 2015. Psykoosien lääkehoidon käytäntöä. Helsinki; Kustannus Oy Duodecim. Saatavilla myös Sähköisesti.

Huttunen, Matti 2016. Skitsofrenia. Helsinki; Kustannus Oy Duodecim. Saatavilla myös  Sähköisesti.