AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖT

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisempiä mielenterveyden häiriöitä. Ahdistuneisuus on samantapainen pelon tunteen kanssa esimerkiksi fyysisiltä oireiltaan. Pelon tunteelle on kumminkin selkeä kohde kuten esimerkiksi jokin eläin, pimeä tai korkeat paikat kun taas ahdistuneisuuden tunteelle potilas ei ainakaan itse selkeää aiheuttajaa löydä. Ahdistuksen tunteita kokee moni päivittäin, mutta häiriöstä voidaan puhua silloin kun ahdistuneisuus on jatkuvaa, voimakasta ja pitkäaikaista. Ahdistuksen tunteet heikentävät potilaan elämänlaatua ja tekee arjesta vaikeaa. Ahdistuneisuushäiriöt ovat usein yhteydessä muihin mielenterveyden häiriöihin ja sen tausta on hyvin moniselitteinen. Syiksi on esitetty esimerkiksi aivojen hermovälittäjäaineiden virheellinen toiminta ja aivojen aineenvaihdunnalliset muutokset. Ahdistushäiriöt voidaan jakaa viiteen yleisimpään häiriöön, jotka ovat sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö, julkisten paikkojen pelko, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015.)

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Henkilö, joka kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta saa ahdistuksen ja pelon tunteita tilanteissa, joissa hän joutuu olemaan esillä ja joutuu tarkkailun ja arvioinnin kohteeksi. Häiriö voi olla yleistynyt häiriö eli henkilö kokee lähes kaikki sosiaaliset tilanteet epämukavaksi tai se voi liittyä tiettyihin tilanteisiin kuten esimerkiksi esitelmien pitämiseen tai muiden seurassa syömiseen ja juomiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö häiriöstä kärsivä kaipaisi muiden ihmisten seuraa, mutta oma epävarmuus itsessä ja luulot saavat henkilön tuntemaan itsensä epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa. Muiden seurassa pelosta kärsivä on yleensä ujo ja sisäänpäin kääntynyt. Myös ruumiilliset oireet ovat yleisiä kuten korkea syke, hikoilu ja vapina. Jos pelko on todella

voimakas voi se laukaista henkilöllä paniikkikohtauksen.  Häiriö alkaa yleensä nuoressa iässä ja se on yleisimpiä ahdistuneisuushäiriöitä, esiintyvyys vaihtelee 3-12% välillä. Hoitona voidaan käyttää psykoterapiaa, joista kognitiivis-behavioraalinen terapia on koettu tehokkaaksi sekä lääkkeitä kuten beetasalpaajia, jotka lievittävät pelkoon liittyviä oireita ja estävät kohtausta. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä lääkehoitona

suositellaan esimerkiksi tiettyjä masennuslääkkeitä ja sen tulisi olla jatkuvaa. (Aalto – Backmand ym. 2009: 35 – 36.)

Paniikkihäiriö ja julkisten paikkojen pelko

Häiriöön kuuluu voimakkaita ja toistuvasti esiintyviä ahdistuneisuuskohtauksia joita kutsutaan paniikkikohtauksiksi. Kohtaus alkaa äkillisesti ja varsinkin alkuvaiheessa siihen ei liity laukaisevaa

tekijää. Kumminkin ensimmäisten kohtauksien jälkeen henkilö alkaa välttää tiettyjä tilanteita tai paikkoja, koska alkaa pelätä, että ne laukaisisivat kohtausten Paniikkikohtauksen oireita ovat esimerkiksi kiihtynyt syke, kuolemanpelko, tärinä/vapina, rintakipu, pyörtymisen tunne ja itsehallinnan tai sekoamisen pelko. Häiriöön liittyy julkisten paikkojen pelko joista n.50% paniikkihäiriöisistä kärsii ja 1/3 kärsii siitä ennen paniikkihäiriötä, mutta jatkuva ahdistuneisuus julkisista paikoista yleensä pahentuvat paniikkikohtauksiksi. Paniikkihäiriöinen ei pelkää sosiaalisia tilanteita, mutta hän pelkää paikkoja joista hän ei pääse helposti ja nopeasti pois, sillä kohtaus alkaa yllättäen. Hoitona voidaan käyttää lääkehoitoa, jota suositellaan käytettävän vielä 6-12 kuukautta oireiden häviämisen jälkeen. Potilaille annetaan myös elämäntapaohjausta sekä suositellaan kofeiinin, alkoholin ja tupakan jättämistä, koska ne pahentavat oireita. Psykoterapiana käytetään kognitiivis-behavioraalista terapiaa sekä lievästä häiriöstä kärsivälle ohjataan altistumista.  (Aalto ym. 2009: 37 – 39.)

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Häiriössä huoli ja ahdistus ovat yleisesti hallitsevaa eikä ole sidoksissa tiettyihin tilanteisiin. Siihen liittyy myös liitännäisoireita kuten levottomuutta, keskittymisvaikeuksia, lihasjännitystä ja unettomuutta. Häiriöllä on samoja juuria masennuksen kanssa ja sen alkamisikä vaihtelee enemmän kuin muissa ahdistuneisuushäiriössä, jonka vuoksi fyysinen terveys on tutkittava huolellisesti, sillä moniin sydän-, keuhko- ja sisäerityssairauksiin liittyy samantyyppisiä oireita. Häiriön erottaa selkeimmin muista se, että ahdistus on jatkuvaa ja päivittäistä eikä siihen liity kohtauksia. Hoitona voidaan käyttää lääkkeitä kuten esimerkiksi kaksoisvaikutteisia masennuslääkkeitä sekä kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa. (Aalto ym. 2009: 40.)

Pakko-oireinen häiriö (OCD)

Häiriötä sairastava kärsii pakkoajatuksista ja-toiminnasta. Ne häiritsevät arkielämää ja niistä tavallisimmat ovat tautien tarttumisen pelko, vahingossa tehtyjen tekojen pelko, somaattiset pakkoajatukset, pakonomainen symmetrian tarve sekä seksuaaliset ja aggressiiviset pakkoajatukset. Pakkoajatuksista kärsivät yrittävät kaikin keinoin poistaa mielestä ajatukset tai olla välittämättä niistä. Pakkotoiminnat voivat olla esimerkiksi toistuvaa käsien pesemistä, ovien lukkojen tarkastamista usein sekä asioiden pakonomaista järjestelyä. Lievät ja satunnaiset pakkoajatukset ja-toiminta on yleistä, mutta voimakkaimmat oireet ovat usein yhteydessä muihin

mielenterveyden häiriöihin kuten masennustilaan ja syömishäiriöissä. Häiriöstä kärsii 2-3% aikuisista ja häiriö alkaa ilmetä murrosiässä tai varhaisaikuisuudessa. Syntyyn vaikuttavat merkittävästi perinnölliset tekijät. Varmaa tietoa ei ole, mutta taustalla voi olla aivojen dopamiini- ja serotoniinitasojen häiriö. Lääkehoitona käytetäänkin yleisimmin aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavia lääkkeitä. Pakko-oireista kärsivät hyötyvät myös kognitiivisesta psykoterapiasta sekä käyttäytymisterapiasta. Potilaille suositellaan myös itsehoito menetelmiä, kuten säännöllistä liikuntaa ja rentoutumisharjoituksia. Luovalla toiminnalla kuten piirtämisellä ja tietokonepeleillä voidaan saada pakkoajatukset muualle, koska keskittyminen on suunnattu muuhun toimintaan. (Huttunen 2017.)

LÄHTEET

Aalto, Mauri – Backmand, Heli – Haravuori, Henna – Lönnqvist, Jouko – Marttunen, Mauri – Melartin, Tarja – Partanen, Airi – Partonen, Timo – Seppä, Kaija – Suomalainen, Laura – Suokas, Jaana – Suvisaari, Jaana – Viertiö Satu – Vuorilehto, Maria 2009. Mielenterveys- ja päihdeongelmien varhainen tunnistaminen. Opas 5, THL. Saatavilla myös sähköisesti.

Huttunen, Matti 2017. Pakko-oireinen häiriö. Helsinki; Kustannus Oy Duodecim. Saatavilla myös sähköisesti. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2015. Ahdistuneisuushäiriöt.  Verkkodokumentti. Luettu 11.12.2017

THL= Terveyden ja hyvinvoinnin laitos