KRIISIPSYKOLOGIA

Mitä on psykologia?

’’Käsittämättömintä maailmassa on se, että se on käsitettävissä’’. – Albert Einstein

Psykologian päätarkoituksena on ihmisen toimintaa tutkiva tieteenala ja tällä yritetään selittää ihmisen käyttäytymistä biopsykososiaalisena kokonaisuutena. Tarkoittaen sitä, että ihmisen mieleen vaikuttavat niin varhaislapsuudessa, lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa ja ikääntyessäkin koetut kokemukset, että perimä, kulttuuri sekä yhteiskunta. Ihminen on monialainen käsite ja psykologiassa yritetään selvittää näiden kaikkien tekijöiden keskinäisiä yhteisvaikutuksia ihmisen mieleen eli psyykeen toimintaan. Psyyken toimintaa on tutkittu fenomenologian avulla, eli on tutkittu sitä, miten ajattelutoiminta, psyyken laatu ja elämykset syntyvät. Ihminen koostuu niin sanotusti sisäisistä sekä ulkoisista tekijöistä. Sisäiset tekijät nähdään ajattelun, muistamisen sekä tunteiden kautta, kun taas ulkoisena tekijänä nähdään ja koetaan käyttäytyminen. (Toivio – Nordling 2013: 15 – 16.)

Kriisin käsite

Kriisit voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan, joita ovat kehitys-, elämän-, tai äkillinen kriisi. Kehityskriisillä tarkoitetaan jotakin tapahtumaa, joka on luonnollista ihmiselle. Tästä ei välttämättä aiheudu kriisiä lainkaan, mutta osa ihmisistä voi kokea tapahtumat merkittävimpinä kuin toiset. Tällainen tapahtuma voi olla esimerkiksi murrosiässä tapahuvat muutokset nuorelle. Elämänkriisillä tarkoitetaan pitkäaikaista stressaavaa tapahtumaa, tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, kun ihminen joutuu työttömäksi tai asunnottomaksi. Elämänkriisistä voi kuitenkin selviytyä, mutta prosessi voi olla pitkä ja raskas. (Nuorten mielenterveystalo). Äkillinen kriisi tarkoittaa akuuttia tapahtumaa, joka käynnistää sopeutumisprosessin, jolloin niin fyysiset kuin psyykkisetkin voimavarat tulevat käyttöön. Akuutissa kriisissä tapahtuma koskettaa myös kriisiin joutuneen läheisiä sekä yhteisöä. Nimensä mukaisesti, kun on kyse akuutista kriisitapahtumasta, ei sillä tarkoiteta esimerkiksi traumaattisia tapahtumia, kuten hyväksikäyttöä tai laiminlyöntiä. Tällöin ei siis hoideta kriiseihin liittyviä psykologisia ohjauksia. Poikkileikkaustutkimuksista on todettu, että noin kaksi kolmasosaa selviytyy äkillisestä kriisistä omin avuin sekä sosiaalisten kontaktiensa avulla. (Suomen psykologiliiton ja suomen psykologisen seuran tieteellinen neuvottelukunta 2010: 40 – 44.) Akuutista kriisistä selviytymiseen voi kuitenkin tarvita myös ammattiapua, kuten psykologin käyntejä. Psykologin työtehtäviin kuuluu muun muassa kliinisen psykologian osa-alue, jossa psykologi toteuttaa terapeuttista tukea antavaa keskustelua sekä antaa neuvontaa ja ohjausta kriisistä selviytyjälle. (Toivio – Nordling 2013: 16).

Kriisin vaiheet

Ensimmäinen akuutin kriisin vaihe on sokkivaihe, jossa ihmiset voivat useasti olla tunteettomiakin, mutta samalla aistihavainnot ja mielikuvat tapahtumasta voivat olla hyvin voimakkaita ja selkeitä. (Hoffman 2017). Sokkivaiheen kesto vaihtelee muutamasta tunnista muutamaan vuorokauteen, ihmiset reagoivat sokkiin eri tavoin. Sokin kestoon vaikuttaa myös millainen kriisi on kyseessä, mitä järkyttävämpi kriisi on ollut, sitä kauemmin sokkivaihe ihmisellä kestää. (Suomen psykologiliiton ja suomen psykologisen seuran tieteellinen neuvottelukunta 2010: 45.) Osa ihmisistä saattaa lamaantua täysin, eikä muut ihmiset huomaa laisinkaan, että hänellä olisi tapahtunut jokin akuutti kriisitilanne elämässään. Tämä voi johtaa siihen, että kriisissä olevan henkilön toimintakykyä saatetaan aliarvioida. Toinen tapa reagoida on se, että henkilö voi olla vastakohtaisesti tunteellisessa tilassa, tässä korostuvat yleisesti negatiiviset tunteet. Ihminen voi myös reagoida kahden reaktiovaiheen välillä, eli ajoittain olla tunteeton ja ajoittain tunteellinen. Sokkivaiheessa ihmisen kyky sisäistää sekä muistaa tietoa heikkenee, jonka takia kaikki asiat, mitä sokkivaiheessa olevalle henkilölle informoidaan, tulee kertoa lyhyesti, ytimekkäästi ja selkeästi. (Auranen – Kontulainen 2011: 9.) Akuutissa kriisissä olevaa henkilöä autetaan ensisijaisesti rauhoittelemalla sekä kuuntelemalla, luodaan ilmapiiri, joka on turvallinen ja luodaan läsnäolon tunnetta. Sokkivaiheessa olevalle henkilölle on tuotava ilmi, että koetut tunteet – negatiiviset sekä positiiviset ovat sallittuja ja tunteiden ilmaisuun tulee rohkaista. Sokkivaiheessa henkilöt saattavat olla siis henkisesti poissaolevia, mutta toivuttuaan sokkivaiheesta yleensä juurikin nämä auttamismenetelmät jäävät mieleen. (Hoffman 2017.)

Toinen akuutin kriisin vaihe on reaktiovaihe, jossa ymmärretään tapahtunut ja ennen kaikkea mikä merkitys tapahtuneella on ollut elämälle. (Suomen psykologiliiton ja suomen psykologisen seuran tieteellinen neuvottelukunta 2010: 45). Tähän voi kuitenkin kulua aikaa, sillä sokki- ja reaktiovaiheen välissä voi tapahtua kieltämistä tapahtuneesta kriisistä. Kriisissä oleva henkilö voi myös kokea, että tapahtunut kriisitilanne ei ole ollut niin sanotusti lain mukaista, eli voidaan kokea, että muun muassa sairaalahenkilökunta on tehnyt esimerkiksi hoitovirheen, jonka takia läheinen olisi menehtynyt. Kuitenkin tässä vaiheessa ihminen voi kokea myös helpotusta tapahtuneesta tilanteesta, mikäli kyseessä olisi esimerkiksi läheisen kuolema ja läheinen olisi kärsinyt jo pitkään jostakin sairaudesta. Reagoiminen tunteisiin voi olla siis vaihtelevaa, ihminen kokee voimakkaasti tunteensa ja ne ovat yleisesti sekä positiivisia että negatiivisia.  (Auranen – Kontulainen 2011: 10.) Varhaisessa interventiossa oikeanlainen ryhmä on olennaisessa osassa hoitoa, sillä kriisistä kärsivä henkilö saa tukea ja voimaa kohdatessaan samanlaisista kriiseistä selviytyviä henkilöitä. (Suomen psykologiliiton ja suomen psykologisen seuran tieteellinen neuvottelukunta 2010: 46).

Kolmas vaihe on työstämis- ja käsittelyvaihe, jolloin prosessi yleensä hidastuu ja tunteisiin ja ajatuksiin käytetään enemmän aikaa. Tässä vaiheessa myös sosiaalinen kanssakäyminen saattaa jäädä toissijaiseksi, sillä suruvaihe ja kaipuu ovat voimakkaampia. Tämän seurauksena ihminen saattaakin eristäytyä ja kokee halua olla yksin, mikä voi pahentaa tilannetta. Ihminen on poissaoleva, sillä käsittelyvaihe jatkuu suurimmaksi osaksi oman pään sisällä, eikä tästä haluta välttämättä keskustella muiden kanssa. Toisaalta myös hyväksyminen tapahtumasta on otettu osaksi elämää, jonka seurauksena tapahtuma ei välttämättä ole enää jatkuvasti mielessä. (Hoffman 2017.) Käsittelyvaiheessakin vertaistuella on suuri merkitys, sillä tällöin ihminen kokee, ettei ole yksin asian kanssa. Vertaistukiryhmissä käsitellään muistoja, ajatuksia sekä fyysisiä reaktioita yhdessä kriisityön ammattilaisen sekä muiden vertaistukiryhmäläisten kanssa. (Suomen psykologiliiton ja suomen psykologisen seuran tieteellinen neuvottelukunta 2010: 46). Riippuen kriisitilanteesta kärsivän henkilön psyykkisestä- ja fyysisestä toimintakyvystä suositellaan töihin palaamista, tällöin henkilö kokee arjen normaalimmaksi ja kriisistä toipuminenkin voi helpottua tätä myötä. Mikäli henkilö ei ole kuitenkaan täysin työkykyinen, voi häntä ohjata esimerkiksi työssä kokeiluun, josta pikkuhiljaa takaisin työelämään. (Hoffman 2017).

Viimeinen vaihe on uudelleen orientoitumisen vaihe, jossa traumaattinen kokemus on hyväksytty ja se on käyty läpi. Tunteiden heittely ei ole tässä vaiheessa enää samanlaista ja tapahtuman ajattelu ei tuota suurta ahdistusta tai pelkoa. (Hoffman 2017). Voidaan myös nähdä tulevaisuus ja kokea se voimaannuttavaksi, eikä kriisistä keskusteleminen tuo tunnetta, että niin sanotusti haavaa revittäisiin auki. (Suomen psykologiliiton ja suomen psykologisen seuran tieteellinen neuvottelukunta 2010: 48).

Pohdintaa

Kriisi ei siis ole koskaan yksinkertainen tilanne, mutta siitä on oikeilla keinoilla mahdollista selvitä. Vaikka kriisistä selviämiseen on olemassa tietty yleisesti toimiva kaava, ovat ihmiset kuitenkin yksilöitä ja reagoivat eri tilanteisiin eri tavoin, joten on löydettävä jokaiselle oma keinonsa päästä yli kriisitilanteesta. Tärkein tekijä tähän on kuitenkin aika. On vaikeaa miettiä, miten itse käyttäytyisi kriisitilanteessa. Vaikka kuinka kuvittelisi, että voisi pystyä pitämään päänsä kylmänä, voi todellisuudessa käydäkin aivan toisin päin.

Lähteet

Auranen, Maarit – Kontulainen, Merja 2011. Akuutissa psyykkisessä kriisissä oleva asiakas – opas ensihoidossa työskentelevälle. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Saatavilla myös sähköisesti. 

Hoffman, Suvi 2017. Psykologia. Mielenterveys- ja päihdetyö. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opetusdiat. 

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. 3. uudistettu painos. Porvoo; Edita Publishing Oy. 

Nuortenmielenterveystalo.fi. Verkkodokumentti. Luettu 19.12.2017 

Suomen Psykologiliiton ja Suomen psykologisen seuran tieteellinen neuvottelukunta (2010). Psykologinen työ akuuteissa kriiseissä – suositus hyvistä käytännöistä. Psykologia, 45, 01, 40-80. Verkkodokumentti. Luettu 19.12.2017